Hyvän koulu menestyksen vuoksi(kaikista kursseista tähän asti LÄPI) saimme anottua 11 vuorokauden henkilökohtaisen perunankylvö loman, joka taisi venyä tahtomatta 12 päivään. Perunoita lähdimme kylmämään Seelantiin.

Toisin sanoen koulussa vaihtui jakso, joiden välissä oli viikon loma. Siihen kun lisäämme viikonloput ja maanantai vapaan saamme nuo 11 päivää. Matkaan lähdimme pe 20.4 hyvästeltyämme Anun, Kaisan, Sannan ja Ollin jotka suuntasivat työharjoitteluun Suomen kamaralle tai Kaisa saatto mennä Viroon.... ehkä?!

Lensimme Sydneystä Christchurchiin, joka on eteläisen saaren suurin kaupunki eli noin Tampereen kokoinen. Siellä olimme yhden yön backpackerissä. Olimme nälissämme, joten lähdimme haahuileen kaupungille ruuan toivossa. Kello oli yhden maissa pe-la välisenä yönä ja kaupunki bailasi. Löysimme pienen burgeri paikan joka oli puolillaan nälkäisiä ja iloisia opiskelija tovereita. Tilattuamme burgerit valmistui jonkun burgeri. Se näytti niin säälittävän pieneltä, että tilasimme toiset burgerit saman tien. Syötyämme nuo 4 burkeria lähdimme huhuilemaan unimattia, koska seuraavasta päivästä oli tulossa jännittävä.

Aamulla menimme Shuttlelle Britzin auto vuokraamoon, jossa meitä odotti asuntoautomme Pertti. Pertti oli  volkkari LT 35, eli semmoinen isohko pakettiauto, josta oli tehty asuntoauto. Pertin varusteet olivat vessa/suihku, jääkaappi, mikro, juokseva lämmin vesi, lämmitin, paljon kaappeja ja syngyt. Tässä kuva Pertistä.

Perttissä oli ratti oikealla puolella, niin onhan seelannissa väärän puoleinen liikenne. Pyyhkiä ja vilkku oli oikein päin, kun taas vaihteet oli hassusti. Kuljettajan vieressä oli vaihteet 4 ja 5, joten 1 ja pakki oli ääri vasemmalla. Joskus auto ihan sammui liikenneympyrään kun vilkun käyttö ja muun liikenteen  seuraaminen verotti vaihtamiseen keskittymistä ja tuli kokeiltua isoja vaihteita pienten siasta.

Tuomas lähti kurvailemaan liikenteen sekaan ja kohti kauppaa, josta saimme perustavarat ja ruokaa matkalle. Ensimmäinen tunti oli hankalaa ja sitten siihen tottui melko hyvin. Joskus kun täytyi kääntyä toiselle tielle sujahdimme väärälle puolen, mutta huomasimme sen aina saman tien, yleensä matkustajan toimesta. Uudessa Seelannissa on muutama outo liikennesääntö, jotka hiukan vaikeutti ajamista. Pahin oli väistämisvelvollisuus, eli jos me olemme kääntymässä normi tieltä vasemmalle ja vastaan tuleva on kääntymässä samaan paikkaan, eli oikealle pitää heidät päästää kääntymään ensin. Toinen oli punanen nuoliliikennevalo, joka vain sammui ja sitten piti väistää vaikka ketä ennen kun sai mennä.

La ajelimme Hanmer Springsiin, jossa oli kuumia lähteitä. Paikka oli kiva, mutta päätimme vain jatkaa matkaa kohti Kaikouraa. Pientä tietä kurvailtuamme tuli vastaan vuoren rinnettä kiipeäviä erittäin mutkaisia pätkiä. Pahimmissa piti Pertin vaihtaa kakkoselle että jaksoi puurtaa mäen ylös. Seelannin erikoisuus on yksi kaistaiset sillat. Pienien liikenne määrien johdosta ja toisaalta siltojen paljouden takia 80% silloista oli yksi kaistaisia. Parhain oli silta mistä samaa kaistaa kulki kahteen suuntaan liikenne, kevyt liikenne ja juna. Raiteista oli hauska varoitus pyöräilijöille.

Olimme jokaisen yön leirintä alueilla, joska siellä oli suihkut ja vessat ja maasähkö. Pyrkimyksenä oli olla käyttämättä Pertin suihku/wc palveluita, koska sen joutuisi siivoamaan lopuksi. Ensimmäinen leirintä alue oli meren ja tien välisellä 40m kaistaleella. Tien toisella puolen meni rautatie, josta kolisteli koko yön tavarajunat äänekkäine diesel vetureineen. Toinen juttu oli pertin peitto tilanne. Pertti oli varautunut vain pariskuntiin yhdellä parisuhde peitolla, eikä äijiin. Tuomas ilmoitti ettei oo tulossa saman peiton alle, en tiedä pitäskö olla pettynyt vai iloinen;) Sitten se veti pyyhkeitä kasan päälleen ja elettiin nukkuun. Yöllä heräsin monta kertaa kun juna meni tai Tuomas puki lisää vaatetta.

Aamulla se totes että ei oo nukkunut juuri yhtään oli ollu kuulemma kylmä. Mulla oli lämmintä ollut koko yön untuvapeittoni alla. No seuraavana päivänä olikin ensimmäinen ostos peitto.

Jatkuu....

-Ville

Oltiin pari-kolme viikkoa sitten katsastamassa sinisiä vuoria Ollin, Sannan ja Tuomaksen kanssa. Nyt kun kirjotan tätä Olli ja Sanna on toivottavasti jo Suomen kamaralla. Niin päivä oli ehkä lauantai, no kirkas ja aurinkoinen se ainakin oli. Lähdettiin aamulla junalla, matka kesti ehkä nelisen tuntia. Asemalla ilkuimme Ollia jolla oli housut kesäisenä päivänä shortsien sijasta. Meillähän oli shortsit ja t-paidat Tuomaksen  kanssa, tietenkin kun oli kesä. Perille päästyämme aurinko kyllä paistoi, mutta lämpö oli laskenut 15 asteeseen ja tuuli tuiversi melkein kyyneleet silmiin. Ollilla oli ihan muutamia sanoja meille omista housuistaan ja repussa nököttävästä hupparistaan. Neuvokkaina poikina menimme paikallisen kylän ainoaan vaatekauppaan ja ostimme hupparit.

Otimme kiertoajelushuttlen ja ajelimme kohti jotain jyrkänteitä. Ensimmäisten kohtalla hyppäsimme pois. Matkaa jatkoimme jalkaisin. Tie kulki noin 50-200m reunalta ja tieltä meni aina kyvä polku näköala paikalle. Paikkojen väliin oli muodostunut pieniä polkuja kun laiskat turistit olivat oikoneet tasanteiden välit. Me laiskoina seurasimme polkuja ja näimme mahtavia maisemia. Suurimmat korkeuserot olivat 500m luokkaa. Joitain pieniä purojakin osui reitille pienine putouksineen.

Päivä oli jo puolessa välissä ja paikkoja olisi riittänyt. Me kuitenkin halusimme nähdä kolme sisarusta, 
siis semmoiset kuuluisat kiven lohkareet, niimpä otimme seuraavan shuttlen tieltä ja ajoimme sisaruksille. 
Näköalat olivat mahtavat, mutta olon hiukan masensi betonista valettu hehtaarin kokoinen näköala paikka 
infopisteineen, kauppoineen ja vessoineen. Paluu matkasta ei raportoitavaa.

Pieni hauska juttu oli kun olin tekemässä taas yhtä rasittavaa koulu juutua Annan ja Päivin luona. He asuvat kivenheiton päässä ja nyt ei tarvi olla ees hyvä heittään. Siinä kesken tekstin naputtelun pamahti kerrostalon palohälyytys päälle. Minä siinä ihmettelin kun tytöt otti kengät käsiin ja lähti rappukäytävään juokseen. Ehtisin siinä nousta penkistä ylös kun ne tuli takas. "no nyt siellä on palo-ovet menny kiinni, eikä päästä pois". Koitin siinä sitten kertoo että meillä ei ehkä oo ihan hirveetä hätää kun savua ei oo ees käytävässä. Se on varmaan jonkun kokkaus tulos tai vastaava. Palokunta tuli ja sain tytöt takaisin kirjotteleen. Vartin jälkeen summeri sammui ja puolen tunnin jälkeen palokunta lähti. Availin lähtiessäni palo-ovia, että pääsin pihalle ja kotiin. Mieleen painuva oli tyttöjen reaktio;)

-Ville taas

 

Austarlian lomailun keskus Surfers Paradice on Helsingin kokoinen kaupunki, joka on melko uusi kaupunki. Kaupungissa ei ole juurikaan omakotitaloja tai rivitaloja vaan suurin osa on beachin vireen ranta bulevardille rakennettuja pilvenpiirtäjiä. Kaupungissa on yli puolet maan huvipuistoista jota lähdimme tarkastamaan. 
Lisäksi ranta on melko hieno ja puitteet vaikka surffaukselle ovat mahtavat.

Lähdimme torstai iltana seitsemän maissa lentokentälle. Simo oli ihan rikki kun ei ollut löytänyt kameraansa. Taksin bensavalo paloi ja wiskibassomanu vaan tiedusteli että mihin olimmme matkalla. Lento meni ihan mukavasti ja taas taksilla pääsimme backpackersille, josta olimme varanneet 4 hengen dormin. Respassa taas oltiin ihan kuutamolla ettei mitään varausta löydy, Simoa se hiukan nauratti kun se oli maksanutkin jo varauksenkin. Nooh respa kertoi että huonettamme siivotaan juuri. Kun saavuimme huoneelle siellä joku lissukka petasi petejämme.

Seuraavana aamuna heräsimme puol 9 maissa ja lähdimme huvipuistoon nimeltä Dream World. Siellä oli ihan  kivat laitteet, kuten jossain Lintsillä. Hiukan harmitti kun muutama laite ei ollut toiminnassa. Yleisesti ottaen parhain laite oli Giant Drop. Se oli semmonen korkee tolppa, johon sut hinataan ja sit tiputetaan alas. Niin se oli sitten maailman korkein (120m) vapaapudotus laite, joka on rekistöroity Guinessin ennätysten kirjaan. Ehkä on parempi jos käyt itse katsomassa sen:
http://www.dreamworld.com.au/content/standard3.asp?name=ThrillRides&highlight=giant
Oma suosikkini oli The Claw.

Lauantaina heräsimme samoihin aikoihin ja suuntasimme vesipuistoon, Wet'n'Wildiin. Se tosi hieno paikka, siellä oli mäkiä joka lähtöön. 
Oli suora, mutkaa, yksin, kaksin ja aina 6 hengen ryhmissäkin. Aamulla olis kannattanut käydä muutamassa 
mäessä vähäisen jonottamisen takia, mutta kun ei tiennyt niin ei tiennyt. Parhaita oli muutama, Tornado, Black hole ja Mammoth Falls.
Tarkasta: http://www.wetnwild.com.au/visitor_info/the_rides.cfm

Illalla lähdimme kaupungille syömään ja samalla löysimme iltarantamarkkinat. Sieltä mukaan tarttui hausta pila piirrustus itsestäni. Simokin sijoitti omaan lärvinsä tallentamiseen. Keskellä kaupunkia oli vanha parkkipaikka johon oli rakennettu muutama huvipuisto laite. Kuten Bungee jump nosturista, vapaapudotuskeinu, missä ollaan mahallaan semmosessa keinussa ja sut hinataan jaloista korkeuksiin ja sit
päästetään irti ja sit keinut siinä hetken. Sitten oli Vomatron, joka pyörii vauhdilla ja sokerina pohjalla Sling Shot. Se on semmonen kahden tolpan välissä vaijereiden varassa oleva penkki, joka hilataan alas ja
meet istuun siihen ja sit se jännitetään vetämällä vaijerit tiukalle ja sit sut ammutaan taivaalle.

Simo suostu tuleen mun kanssa siihen istuskeleen. Meidät ammuttiin yli 80m korkeuteen illalla keskellä kaupunkia 40 tonnin voimalla. Kun se tulee alas niin vapaatapudotusta on 70m muutamalla voltilla. Siinä ei paljo villen ja Simon paino tunnu. Vauhtia oli 160km/h huiput ja G voimia 6. Maailman parhain laite tähän asti. Santsattiin toinenkin kerta. Meillä siitä hyvä video pätkäkin, eikähän se joskus tiensä löydä nettiinkin.

Viimeisen päivän löhösimme kaikkine tavaroinemme rannalla kun olimme check out jo aamu 10. Piipahdimme vielä markkinoilla jossa oli 500 kojua ja krääsää ihan kaikki. Päästymme takaiseisin Sydniin oli Simo löytänyt kameransa repusta, se oli siis ollut matkassa kokoajan.

-Ville taas

Aikaa on taas vierähtänyt liikaaki,n mutta nyt se on ihan puhtaasti koulun vika. Sieltä puskee niin reiluisti tehtäviä että alle meinaa jäädä.

Oltiin sitten porukalla KATSOMASSA homo- ja lesboparaatia, Mardi Grasia. Se on semmonen juhla, jota juhlitaan ympäri maailmaa. Nyt se oli Sydneyssä, onhan Sydney äänestetty maailman suvaitsevaisimmaksi kaupungiksi. Kaikki siitä höpötti ja kaupoissa oli Mardi Gras alennusmyynnit ja kaiken huippu oli, että yhdessä isossa kaupassa koko henkilökunta oli pukeutunut asian mukaisesti, miehillä oli boxerit ja essu pelkästään.... kaamee shoppailu kokemus. Varsinainen marssi oli reilu parituntia pitkä, siellä marssi eri ammattikuntia, kuten poliisit, palomiehet. Sitten hirvee määrä eri yrityksiä, jotka tukee seksuaalisia vähemmistöjä, kuten muutama pankki ja sokerina pohjalla Ruotsin ylpeys IKEA. Niillä olikin tosi hieno joukkio. Oli siellä sit jotain artistien tukioita ja poliittisi mielipiteitä. Marssiin kuului pari sata ajoneuvoa ja 6000 marssijaa. Siis suurinpiirtein Kauhavan väkiluku.... Meidän lisäksi katsomassa oli järjestäjien arvion mukaan 300- 500 tuhatta katsojaa yhden kadun varrella. Niin ja lisäksi televisioinnin tuomat X määrä. Marssista tulee kuvia kun saan niitä Anulta.

Muita uutisia on että meillä on TOIMIVA pesukone ja IHAN OIKEA imuri. Jos on 5 viikkoo myöhässä niin eihän se nyt oo aika eikä mikään. Pizzaa on helppo ja halpa tilata kotiin, niin sitä on syöty parikertaa viikossa. Tosiaan koulu on työllistänyt, viimesen parin viikon aikana ollaan palautellu jonku 10 tehtävää ja 3 tenttiä on ollu. Tosin tein yhden pariin kertaan kun ei se mennyt vahvasti ekalla kerralla. Tuomaksen sanonta "Kun koulukiireiltä ehtii" ei oo enää vitsi niin kuin pari viikkoa sitten. Sillon se olikin ihan vitsi, kun meillä oli tasan hommana raahautua 4 kertaa viikossa kouluun, eikä mitään juttuja kotosalla. Anulla, Kaisalla, Sannalla ja Ollilla on enää 4 viikkoa koulua ja sit aussileima perseessä Suomeen.Meillä on koulua 14 viikkoa ja muuten vaihtoa, ehkä 17 viikkoa.

-Ville

No vihdosta viimein....
Sori kaikki rakkaat lukijat. Olen keskittänyt kaiken energian opiskeluun....... tai sit en vaan oo jaksanu kirjotella.

Williams Business College on siis meidän opinahjo. Koulussa on ehkä jotain 100 oppilasta, joista suomalaisia on 10% eli noin 10. Simo, Karita, Olli, Sanna, Anu, Kaisa, Päivi, Anna ja me tupsun kans. Koulu on yksityinen ja ollut 1800-luvun alkuajoista saman Williamsin suvun pyörittämä. Nykyisin rehtori on vielä suvun jälkeläisiä. Lisäksi hänen vaimonsa on toissä koululla. 
Hän haalii uusia opiskelijoita ja rahastaa lukukausimaksut. Koululla ei ole yhtään vakituista opettajaa vaan kaikki on pyörittämässä omaa businestä tai opettaa toisessa koulussa. Koulun ilmastointi tuo kotoisan olon kun lämpö laskee 20 alle, kun ulkona on 27.

Kouluviikko on ma-to ja pe aina vapaa. Maanantai ja keskiviikko on samallaiset lukujärjestyksen puolesta kaikilla ja tiistai ja torstai on samat. Freelancer opettajat käy vain kahtena päivänä viikosta koulussa.

Aineita on kaikenlaisia mitä on opiskeltu kauppiksesta lähtien.Suurin osa kuitenkin Kauhavalla kahden antoisan vuoden aikana. Vaikka kurssit on 85% käyty jo 
Kauhavalla, niin täällä ne käydään eri näkökulmasta, koska opettajat tietenkin painottaa niitä asioita jotka kokevat tärkeimmiksi. Lisäksi oman ripauksen tuo englannin kieli.

Vaihdon ensimmäisen puoliskon kurssit:
-Introduction to Management, miten johtaa vaikeita työntekijöitä huipputuloksiin
-Business Planning and Operations, eli liiketoimintasuunnitelman tekoa
-Meetings and Conference, eli kokoustaitoa ja järjestelyä
-Customer Service Management, miten työntekijöitä johdetaan asikkaiden suhteen
-Project Management, eli projektin hallinta, MS Projectilla
-Research and Reporting, eli googlettaa tehokkaasti ja raportoida tulokset
-Relationship and Networking, tiimissä on voimaa ja työpaikka romanssit on tuhoisia
Tuomaksen leppari kurssi on Project Management ja mun on Business Planning and Operations

Varsinaisia läksyjä ei ole(en tiä meneekö vielä läpi äitelle, oon käyttäny tota jo 8 vuotiaasta asti), mutta harkkatöitä on pari per viikko keskimäärin. Tietyt aiheet on melko kuivia, kun samaa hierotaan moneen kertaan. Toisaalta kertaus pitäs näkyä koetuloksissa, mitä suuresti epäilen. Englanniksi kirjoittaminen tekee aineista vähintäänkin haastavia.

Koulukavereitakin ollaan saatu. Pari aussia, englantilainen, koreasta(etelä, meinas suuttuu kun tiedusteltiin, että kummasta) ja Maarjo italiaano. Me suomalaiset ollaan vanhimpia koulussa. Nuorimmat on 16 ja sen 
valitettavasti huomaa tunneilla. Kikatetaan ja puhutaan paskaa, väritetään ja piirretään käsiä ja muuta mukavaa. Kurikaan ei ole totuttua tasoa, ainoastaan huomautetaan 20 kertaa tunnin aikana ja vaaditaan jäämään tunnin jälkeen juttelemaan. Ketään ei siirretä ulos tai edes tyhjään pöytään.

Pari viikkoa sitten sattui taas semmosta mikä olisi voinut jäädä tapahtumatta. Kaikki alkoi siitä kun me pakkauduttiin johonkin kotiluokka kokoukseen. No siellä me möllötettiin ja kerrottiin että koulussa on joku oppilaskunta, jotka järjestää tapahtumia opiskelijoiden iloksi. Puhuttiin äänestämisestä ja kerättiin halukkaita jotka on kiinnostunut hommista. Kaikki kuulosti ihan joltain äänestys harjotukselta, joka olis sopinut hyvin aiheeseen kun oli 
alkamassa kokous taitoa. 

No sinne ilmottautu kaikki ärsyttävät pissis tytöt. Olli istui vieressä ja alkoi kysellä
että toihan on ihan sun juttu Ville. Mä olin ihan kuutamolla ja sanoin että oon kaikkea ylimäärästä hommaa
vastaan. Arvelin homman sisältävän jotain kokouksia, mutta Olli väitti ettei ne saanut viimekään vuonna mitään aikaiseksi. Ope huomasi että takarivin suomalaiset pohti kiivaasti ehdolle lähtöä ja niin hän tiedusteli Ollin kiinnostusta ja perusteli, että olisi hyvä jos toimikunnassa olisi vaihtareitakin. Olli supliikkina miehenä vastasi, ettei ollut kiinnostunut hommasta, mutta tiesi kuulemma erittäin hyvän joka oli kiinnostunut, minut.

Opehan siitä riemastui ja kaikki muutkin. No siellä edessä mä nyt sit taas möllötin. Ope ehdotti nopeeta kierrosta jokaisen kohdalta, nimi, ikä, mistä ja miks juuri minä. Tytöt aloitti, että oon ollu jalkapallo joukkueen kapteeni, high schoolin oppilaskunnassa jne. Sitten koitti mun vuoro. Kerroin että oon Ville, 22 ja suomesta. Kysymykseen että miks minä, vastasin ettei ollut mitään syytä valita minua. Koko juttu oli Ollin keksimä enkä välittäis tulla valituks. Eikä mulla ollut mitään kokemusta semmosesta....mikä oli puhdasta paskaa. Kun joka toimikunnassa oon ollu mikä vastaan on tullut. Tukioppilas 7-9lk, joku toimikunta kauppiksessa, Y-kino, oppilasfoorum, Tutor ja tieteskin Salmisen Puutyön parissa.

Suurin osa nauratti luokkaa, mitä mä koitin selvittää. No äänestys tuli ja säästyin kuin ihmeen kaupalla............. olemasta ääniharava, joten tulin toisena valittua. Opettaja lohdutti että sieltä saa arvostetun sertificaatin kun on tullut valituksi. Meitä valittiin 4 ja edokkaita oli joku 10.

Esimmäinen kokous oli tiistaina viikko sitten. No siellä onnistuin välttämään kaikki luottamustoimet. Toimikunnassa on 13 tyttöö ja mä. No kaks niistä on opettajia. Nyt mä oon järjestämässä nyt jotain Mufti daysiä ja muita mukavaa. Onneksi kokouksikin on harvakseltaan niin kuin JOKA JUMALAN TIISTAI ja sitten seuraavana päivänä aina  kotiluokka kokous. ETTÄ NÄIN TÄÄLLÄ.

-Ville


Tuomas koulumme portilla.