Päivä oli vaihtunut jossain vaiheessa 22.1 ja olimme Sydneyn lentokentän oven ulkopuolella. Otimme taksin ja suuntasimme kohti väliaikaista majapaikkaamme eli halvinta hotellia joka oli tarjolla. Minä hommasin lentoliput Killroylta ja Tuomaksen nakiksi jäi hommata väliaikainen majapaikka ennen kuin löytäisimme varsinaista asuntoa. Tuomas lähestyi tehtävää Pallontallaajat-sivuston kautta, jossa oli matkaajien kertomuksia eri vaihtoehdoista.

Tuomas teki johtajaratkaisun ja varasi 3 tähden hotellin. Metro Motor Inn Ryde, kuulosti hyvältä. Selitettyä osoitteen taksinkuljettajalle se lähti kurvailemaan väärää puolta tietä, niin Australiassa on tosiaan vasemman puoleinen liikenne. Kielimiehenä tiedustelin heti kärkeen että kauankohan sinne kestää ajella, niin selkee vastaus oli että 40-50min. Siinä sitten ihmeteltiin ja pällisteltiin ison maailman menoa. Jossain vaiheessa alettiin epäillä kuljettuamme korkeiden kerrostalojen ohi 20min aikasemmin, että missähän meidän hotelli oikeestaan on. Kuski kyseli mistä ollaan ja mitä tehdään Sydneyssä. Kuultuaan opiskelevamme pohjois puolella kaupunkia, hämmästeli hän miksi majapaikka niin kaukaa. Takapenkillä tuli hiljainen hetki. Nooh se on vaan väliaikanen yöpaikka kunnes löydämme paremman, paljastimme. Perillä taksi velotti 56 $. 15$ on noin 10€, helpompi ymmärtää kurssi kun että 1$ on 0,59€ tai jotain.

Sisälle hotelliin tepasteltua Tuomas kysyi varaustamme, "mr thomas" vastasi virkailija kysyvästi, nooh meille se kelpas ja saatiin avain. Huone oli ihan ok, siis huone ja wc/suihku, telkka, PARISÄNKY ja sohva. Suihkun kautta oikasimme ruhot sängylle ja minuutti myöhemmin olimme mitä luultavimmin unessa.

Ensimmäiset päivät meni kävellessä ristiin rastiin koulun ympärillä etsien asunnonvälitystoimistoja. Lopulta hotellimme sijaitsi 45min junamatkan päässä keskustasta, mutta koimmi junan 
hyväksi ja melko edukkaaksi kulkuneuvoksi. Matka maksoi 4$. Muropaketti askelmittarin mukaan askeleita tuli paljon. Arviomme mukaan todella liikaa. Avut koululta olivat tulostetut keltaisetsivut ja muutama tunti nettiä, asunnon etsimiseen. Kalustettuja asuntoja oli melko niukasti tarjolla, joitain tosin löytyi. Kun pudotimme vuoran alle 400$ per viikko ja sijainnin 30min junayhteyden päähän tuli yksi varteenotettava ehdokas.

Tuomas pätkäytti muutamat nortit ja keräsi itsensä ja soitti välitystoimistoon. Siellä heikohkosti ymmärrettävää englantia selvittävä nainen vastasi. Tuomas sopi asunnon katsomisen seuraavaksi aamuksi. Illalla hotelliin päästyämme katselin sohvalla telkkaria ja tunsin selässäni pienet jalat harppomassa alaspäin. Säpsähdin ja pyyhkäisin otuksen jonnekin. Tuomas lähti tupakalle ulos ja jatkoin telkkarin parissa. Reppuni tuntumassa vilahti jokin, tarkemmin tutkittuani noin peukalonkynnen kokoinen koppakuoriainen se siinä viiletti. Tuomaksen tultua olin juuri loytänyt kännykän, jonka taskulampun voimalla tutkimme otusta. HYI SAATANA, MIKÄ ÖTÖKKÄ, oisko kannattanut kuitenkin pitää kiinni se ikkuna iltahämärällä. No metsästyskortin omaavana Tuomas tarttui paikallisen kolayhtiön tyhjään litran pulloon ja alkoi takoa otusta hengiltä. Valon lapsena koitin taskulampulla näyttää otuksen siantia. Reput siirrettyämme otus jäi odottamaan kuolemaansa, joka koittikin välittömästi. Metsästyksen jälkeen juolahti mieleeni että, kukaan tuskin herää kahden raavaan äijän miehekkeisiin huudahduksiin ja muovipullon paukkeeseen puolenyön aikaan. Onhan Australiassa ääneneritys kuitenkin erittäin heikolla tolalla.

-Ville 


The ötökkä


Hotellista todiste