2.2.07 Olimme Sydneyn suurimmassa eläintarhassa, Taronga Zoossa. Reissu lähti vahvasti liikkeelle kun arvoimme milläköhän meidän olisi fiksuinta mennä. Matkaa oli noin 5-7km ja vaihtoehtoina oli lautta, bussi, taksi ja kenkällä eli kävellä. No ajattelimme lyödä pari koppakuoriaista kerralla ja kävellä pohjois-Sydneyhin ja poiketa aktivoimaan pankkikortit toimintaan, jotta rahanpoltto olisi tulevisuudessa vieläkin helpompaa. Bussipysäkkejä löytyi noin 5-10, mutta yhdestäkään ei löytynyt sopivaa bussia, joka olisi vienyt sinnepäin. Tuomas ehdotti että lähtisimme käppäilemään sinnepäin ja katsoisimme jos sieltä löytyisi jotain. Käveltyämme 30min paahtavassa auringossa hajosin ja heittäydyin ihmislukoksi puistonpenkille. Hetken pohdittuamme päätimme ottaa taksin. Kaikki taksit olivat varattuja siihen suuntaan, mutta vastaan tulevat olivat tyhjän näköisiä. Päätimme ylittää 6 kaistaisen tien seuraavasta risteyksestä. Juuri risteyksen kohdalle taksi pysähtyi ja poisti vanhan mummelin autosta. Me jatkoimme matkaa tällä taksilla eläintarhalle.

Eläintarha näytti vanhalta ja saimme tietää, että se oli perustettu yli 100 vuotta sitten keskelle metsää, merenrannalle Sydneyn viereen. Tuolloin kaupungissa oli 488 000 asukasta, nykyisin kaupunki on levittäytynyt jo niin että eläintarhakin jäi sen sisään. Ihanteellinen paikka eläintarhalle kun pääportilta avautuu, paikoin aika jyrkkäkin rinne alas merelle.

Ekoina eläiminä vastaan tuli jotain lintuja, oli siellä sorsan näkösiäkin ja jotain pelikaaneja. Lintujen jälkeen tuli portti, jossa luki että ei saa jättää auki. Portin jälkee oli vielä toinen samanlainen, sitten kävelimme pientä polkua pitkin ja siellä oli KENKURUITA, ne oli pieniä mutta tosi somia. Aika mielenkiintoista että ne oli ihan vapaana samassa aitauksessa kun mekin. Pääsimme juuri valioyksilön lähelle kun paikalle pöllähti noin 25 pientä 13veetä kiinalaista kameroineen. Valioyksilömme tuli järkiin ja nosti kytkintä ja poistui paikalta. Polun tullessa toisille porteille kaksi tyttöä ujosteli menemistä eteenpäin ja syykin selvisi nopeasti. Edessä oli jumalaton EMU, otuksen säkäkorkeus oli noin 120cm ja pää huiteli 180cm. Tuomas herrasmiehenä ehdotti että naiset ensin ja tytöt vittuilivat kohteliaasti takaisin. Tuomas ohitti hitaan emun takasuoralla, mutta pysähtyi kaivamaan kännykkäänsä kuvaamis mielessä. Lähestyttyäni emua katsoi otus minua murhaavasti ja pysähdyin. Emun jatkettua mutkasta ulos jatkoimme kierroksen loppuun.

Kuljeskeltuamme ristiin rastiin oli nähty julman kokoiset kengurun pallit, käärmeitä, hämiksiä, lintuja ja norsuja. Gorillatkin ovat julman kokoisia noin 170cm ja noin 200kg, enkä tarkoita nyt Tuomasta. Tultuamme harmaa karhujen luokse jotka olivat norsujen jälkeen suurimmat otukset eläintarhassa sattui hauska juttu. Lasin ääressä oli noin 30 henkeä ihmettelemässä karhuja, mukaan luettuna muutama pieni lapsi. Yksi lapsista tiedusteli mummultaan että "miksi karhut ovat harmaita", mummu vastasi että "ne on niin vanhoja". Tähän pentu tokaisi "ai yhtä vanha niinku sä". Koko porukka rävähti nauruun ja mummo huokas että "niin kai". Tuomaksen suosikki oli leijona, on se hurjan näkönen jos tulisi tiellä vastaan. Oma suosikkini oli kyllä kenkurut.

Lopuksi näimme tappelevat koalat ja metrin mittaiset kilpikonnat. Pois lähdön aloitimme vaijerissa roikkuvalla korilla rantaa, josta ajattelimme hypätä lauttaan. Päästyämme rantaa ei siellä ollut lipunmyyntiä ja täräytimme takaisin ylös samalla kapistuksella. Tutkittuamme koska menisi seuraava bussi selvisi että se tulee 10min päästä. Bussin tultua selvisi että se menisi moottoritietä suoraan keskustaan. Eli seuraava bussi tulisi 50min päästä. Hetken ihmeteltyä kaarsi taksi pihaan. Kylmästi istuimme taksin penkille vaikka kuski selvitti ettei voi viedä meitä perille koska oli sopinut jonkin toisen ajon. Hän heitti meidät 2km päähän kämpiltä ja kävelimme loppumatkan.

Vuokraamme kuului kalusteet, mukaanlukien siivousvälineet kuten imuri ja pyykinpesukone. Pesukone oli, mutta se oli kuulemma rikki ja korjaaja piti tulla käymään. Imuria ei löytynyt ja jokainen voi miettiä että miten pitää kokolattiamattoa muuten puhtaana kuin imurilla. Olemme asuneet nyt viikon ja kumpaakaan ei tapahtunut tai näkynyt. Kalsarit ja t-paidat loppuivat ja neuvokkaina miehinä kävimme ostamassa muutamia uusia, mutta kun nekin loppuivat. Ei pelkkä kääntely olisi kuitenkaan hedelmää kantanut nojauduimme uusien naapureiden, Päivin ja Annan pakeille pyykkikorin kanssa. Pestymme pyykit ripustimme ne takapihalle pyykkikaruselliin 9 jälkeen. Pussipimeässä on yllättävän vaikea ripustaa pyykkejä, mutta kai ne siellä nyt roikkuvat.

-Ville


Hyökkäävä emu.... varastaa kengurun porkkanat.....läski.


Kenguru, viimeinen kuva ennen traagista kameran hajoomista.